Kotikuntoutus Suomessa

Sote-uudistukseen ja väestön ikärakenteen muutokseen valmistaudutaan valtakunnallisesti. Yksi osa valmistautumista on kotona annettavien palvelujen kehittämistyö. Kotikuntoutusta tarvitaan, kun laitoshoitoa on purettu ja samaan aikaan on todettu, ettei muuttuvaan palvelutarpeeseen pystytä vastaamaan nykyisin toimintamallein ja resurssein.

Lähtökohdat kotihoidon ja kotikuntoutuksen kehittämiseen ovat vaihdelleet organisaatiosta toiseen: osa on saanut hankerahoitusta ja systemaattisesti vienyt asiaa eteenpäin osana valtakunnallisia ministeriöiden kärkihankkeita tai alueellisia pilottikokeiluja, osassa on omin voimin lähdetty tarkastelemaan toimintamalleja ja tarvittavin muutoksin pyritty lisäämään kuntouttavan työn osuutta.

Eksote ensimmäisenä

Lähtökohta kotona annettavien palveluiden kehittämistyölle on ollut tunnistettu tarve muuttaa olemassa olevia palveluja vastaamaan kasvavaan kysyntään - asialla on
ollut myös kiire. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote on aloittanut tämän kehitystyön aikanaan ensimmäisenä ja edennyt askel kerrallaan kotona annettavien
palvelujen kirjon uudistamisessa. Se on organisaationa myös ensimmäisenä Suomessa pystynyt laskemaan toiminnastaan saavutettuja säästöjä ja omalla esimerkillään
rohkaissut montaa organisaatiota aktiiviseen kehitystyöhön.
Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoki on panostanut paljon kotikuntoutuksen kehittämiseen ja siellä tehdään työtä myös maakunnallisesti. Samoin Etelä-Savon sosiaali-ja
terveyspalveluiden kuntayhtymä Essote on luonut kotikuntoutusmallin alueellisesti Kaste-hankkeen myötä ja sen juurruttamistyö on käynnissä. Myös Keski-Suomen alueella
ja Lapissa ministeriön kärkihankkeen myötä on tehty paljon pitkäjänteistä työtä kotona annettavien palveluiden kehittämisessä.

Palvelukuvaus ohjaa maakuntien palvelujen hankintaa Maakunnan hallintopäätöksiä ja sopimuksia ohjaavat asiakirjamalliluonnokset ovat osa valinnanvapauslain toimeenpanoa ja niissä määritellään myös toimintaterapiapalveluja. TOI vastasi kesäkuussa Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntöön ja kävi lisäksi STM:n kanssa dialogia asiasta ja STM pyysi meiltä erikseen kommentit, joissa käsiteltiin kotikuntoutuksen palvelukuvausta. Tämänhetkiset luonnosversiot asiakirjamalleista löytyvät alueuudistus.fi -sivustolta.

Kotihoidon ja kotona annettavien kuntoutuspalveluiden parissa työskentelevät ammattilaiset ympäri Suomea ovat mukana jonkin asteisessa muutoksessa. Muutosvauhti
kiihtynee palvelukuvauksen myötä. Se on ensimmäinen julkinen asiakirja, joka linjaa suomalaista kotona annettavan palvelun toteuttamista.
Voisi helposti ajatella, että kotikuntoutus toteutuu, kun yhdistetään kotihoitoon kuntoutusalan osaamista. Totuus on kuitenkin moniulotteisempi. Pelkästään kuntoutusresurssin
lisääminen kotihoitoon tai toiminta- ja fysioterapeuttien kotikäynnit eivät tee kotona annettavasta palvelusta kotikuntoutusta. Palvelukuvauksessa on määritelty
kuntoutumista edistävä työote kotona annettavan palvelun perustaksi seuraavasti: ”Kuntoutumista edistävän työotteen mukaisesti moniammatillisen tiimin tulee määrittää
toimintatavat, joiden avulla asiakas selviytyy mahdollisimman itsenäisesti käytännön arjestaan. Arjessa tuetaan yksilön pyrkimystä aktiivisuuteen omien tavoitteidensa,
kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Palvelu ottaa huomioon erilaisia näkökulmia: tavoitteet (halu toimintaan), toimintakyky (kyky toimintaan), autonomia (mahdollisuus
haluttuun toimintaan) ja aktiivisuus (toiminnan toistuminen ja määrä). Taustalla on ajatus, että yksilö oman toimijuutensa avulla pyrkii edistämään omaa hyvinvointiansa
ja itsenäistä päätöksentekoa. Asiakasta tulee tukea ja kannustaa tekemään itse kotitoimia ja asiakkaan puolesta ei tehdä sitä mihin hänen omat voimavaransa
riittävät. Kuntoutumista voidaan soveltuvin osin edistää myös ilman varsinaisia kuntoutustoimenpiteitä, mikäli arkeen sisältyy asiakkaan omaa aktiivista toimintaa ja tämä
saa ympäristöltään tukea kuntoutumiseen. Asiakasta tulee kuunnella, aktivoida keskustelemaan sekä olla vuorovaikutuksessa tämän kanssa laaja-alaisesti.”
Kotona annettavia palveluita tulee kehittää niin, että asiakkaalla on entistä enemmän mahdollisuuksia toimia hänelle merkityksellisten asioiden äärellä. Kotikuntoutus
auttaa asiakasta löytämään vastauksia siihen, mikä on merkityksellistä hänen arjessaan ja miten hän pystyy saavuttamaan mielekästä sisältöä arkeen siitä huolimatta,
että hänen toimintakykynsä on muuttunut. Palvelukuvauksessa tätä on kuvattu näin: ”Palvelun yhtenä lopputuloksena asiakkaalla tulisi olla kokemus toimijuudesta arjessa ja
osallisuudestaan ympäröivään yhteisöön ja yhteiskuntaan, sillä nämä ovat merkittäviä tavoitteellisen kuntoutumisen tekijöitä.” Tämä muuttaa siis nykyisen puolesta tekemisen
kulttuurin rinnalla kulkemiseen. Siihen työhön tarvitaan niin kuntoutusalan kuin hoitotyönkin ammattilaisia tekemään työtä yhdessä asiakkaan kanssa määriteltyjen tavoitteiden
saavuttamiseksi Kotikuntoutuksen kehittämistyössä tämän ajattelutavan omaksuminen ja juurruttaminen käytäntöön on osoittautunut monin paikoin haasteelliseksi. Vaikka kotihoitoon
on lisätty toiminta- ja fysioterapeuttien työpanosta, on se jäänyt monin paikoin irrallisiksi terapiakäynneiksi, jos organisaatiossa ei muutosvaiheessa ole omaksuttu nyt palvelukuvauksessa määriteltyä kuntoutumista edistävän kaltaista työotetta. Työotetta, jossa asiakas tavoitteineen on yhteisen työn kohde ja jokainen ammattiryhmä tuo
omasta tieteenalastaan ja osaamisalueistaan tarvittavat elementit ja keinot.

Muutos koostuu sekä alueellisesta että kansallisesta ratkaisusta

Suomessa on tärkeää lähteä kehittämään yhteistä vahvaa tausta-ajattelua kotona annettavalle kuntoutuspalvelulle ja muokata prosessia pala kerrallaan niin, että kotikuntoutusmalli kuhunkin organisaatioon löytyy. Maantieteelliset erot, organisaatioiden koko ja alueelliset toimintamallit vaikuttavat kotona toteuttavien palveluiden kirjoon ja kehittämiseen
ja tulee viemään aikaa, että Suomessa päästään yhtenäiseen kotikuntoutukseen esimerkiksi Norjan tapaan. Nyt syksyllä julkaistu palvelukuvaus antaa selkeän
signaalin siihen, että olemme menossa kohti yhteneväisiä palveluja. Minusta järkevä muutos vaatii alueellisen näkökulman lisäksi kansallisen ohjauksen eli vision asettamisen
ja ministeriöohjauksen, muuten toteutettavan palvelun sisältö vaihtelee ja kotikuntoutus on edelleen hyvin laaja sateenvarjokäsite, eikä sitä voida valtakunnallisesti verrata.
On tärkeää, että julkinen valta linjaa kotikuntoutusta, jotta palveluita tarvitsevien kesken voidaan puhua myös tasa-arvosta ja palveluiden tasapuolisuudesta riippumatta
asuinpaikasta tai kotikuntoutusta järjestävästä tahosta.

Kuntoutus osana terveydenhuollon rakenteita

Suomessa on tällä hetkellä eri vaiheessa olevia kotikuntoutusmalleja, joissa toimintatapa ja henkilöstön kokoonpano on suhteutettu organisaation resursseihin. Kehittämistyötä
tehdään myös eri tavoin ja erilaisin tavoittein. Suunta on kaikilla sama, mutta keinot päästä kohti yhtenäistä kotikuntoutusta vaihtelevat. Osaksi myös sen takia, että tähän
saakka ei ole ollut yhtenäistä raamia millaista palvelua pitäisi tuottaa. Kotimaista tutkimusta ja tausta-aineistoa ei ole ollut käytettävissä ja perehtyminen esimerkiksi pohjoismaisiin
malleihin on vaihdellut. Monessa organisaatiossa on edelleen vahvana hoitotyön ja kuntoutuksen omat toimintatavat ja se heijastelee myös kehittämistyöhön.
Työskentely monialaisessa tiimissä vaatii myös hallinnollisten rakenteiden tarkastelua ja johtamiselta tukea uudenlaisen tavan opetteluun. Kotikuntoutuksen kehittämistyö
on pitkäjänteistä ja siihen vaaditaan organisaatioiden kaikilla tasoilla päättäväistä sitoutumista. Vaikka kotiin on viety palveluita, nyt on kyse toimintatapojen muutoksista,
henkilöstöresurssien käytöstä totutusta poikkeavasti ja sen myötä koko hoitokulttuurin muuttumisesta kotona annettavasta hoivasta toimintakykyä edistävään työskentelyyn,
jossa asiakkaasta tulee aktiivinen osa kuntoutumisprosessiaan. Siksi myös päättäjien on pystyttävä ymmärtämään tämän muutoksen todellinen vaikutus niin henkilöstöön
kuin palvelun toteuttamistapaan, hinnoitteluun, yhteistyökysymyksiin ja hallinnolliseen organisointiin.

Lähde:
• Alueuudistus: Kotona annettava palvelu,palvelukuvaus

Kirjoittaja Jasu Forss on työskennellyt kotikuntoutuksen kehittämistyössä vuosina 2014-2016 ja sittemmin tehnyt yhteistyötä eri puolilla Suomea kuntien ja kuntayhtymien
kanssa kouluttaessaan ja mentoroidessaan kotihoidon ja palveluasumisen henkilökuntaa. Tämä artikkeli perustuu näihin kokemuksiin ja tiedossa olevaan kehittämistyöhön eri puolilta Suomea.

Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry on ottanut kantaa johtamiseen ja edellyttää hyvää johtamista terveyden- ja sosiaalihuollon organisaatiossa.
Toimintaterapeutin tulee työskennellä organisaatiossa kuntoutuksesta vastaavan henkilön alaisuudessa tai toimintaterapeutti kuuluu kuntoutusyksikköön muiden kuntoutustyöntekijöiden kanssa. Hyvä esimies tuntee toimintaterapeutin työnkuvan ja työympäristön, arvostaa kuntoutusta ja mahdollistaa työntekijän osallistumisen päätöksentekoon alansa asiantuntijana. Johtaminen vaikuttaa asiantunteviin kuntoutuspalveluihin eli asiakkaan parhaaseen.

Kotikuntoutus Suomessa. Toimintaterapeutti -lehti 4/2018.