”Toimintaterapeutti pitää koossa tätä arkea”

Helsinkiläinen Osmo Pitkänen, 86, on kuulunut toimintaterapeutti Sirpa Puustin asiakkaisiin sekä ennen koronaepidemiaa että sen aikana.

Helsinkiläinen Osmo Pitkänen, 86, on kuulunut toimintaterapeutti Sirpa Puustin asiakkaisiin sekä ennen koronaepidemiaa että sen aikana. Pitkänen asuu yksin pienkerrostalossa ja kuvaa liikkumistaan vaikeaksi. Hänen aikuinen poikansa auttaa säännöllisesti kotitöissä, ja kotihoito käy päivittäin.

Pitkänen kävi ennen korona-aikaa seniorikeskuksen avoimessa muistiryhmässä ja muistipolkuryhmässä. Kun ikäihmisten ryhmätoiminta siirtyi etäyhteyksiin, Pitkänenkin sai kotiinsa kaupungilta ilmaiseksi lainaan tabletin.

– Tabletin kautta pidettiin yhteyttä kerran viikossa. Ruudussa näkyi neljä henkeä, ja toimintaterapeutti johti keskustelua. Puhuimme paljon luontoasioista, esimerkiksi marjanpoiminnasta ja kukista. Kivaahan se oli, Pitkänen kuvailee.

Etätoimintaterapiassa hän palasi lapsuuden luontomuistoihinsa. Niitä kertyi, kun hän vietti alle kymmenvuotiaana kesiään sukulaisten maatilalla Savossa.

– Sieltä muistui paljon asioita mieleen keskusteluissa, ja hienoja muistoja niiltä vuosilta jäikin. Minua pidettiin siellä aina hyvänä, Pitkänen sanoo.

Hän kuvailee arkeaan melko eristyneeksi, sillä monet ikätoverit ovat kuolleet eikä tapaamisia ole koronan takia viime kuukausina järjestetty. Tablettiyhteys toi arkeen mukavaa vaihtelua ja tukea. Perjantaisin hän osallistui tabletin kautta myös etäpäivätanssiryhmään.

– Tekniikka toimi hyvin! Sen yksinkertaisempaa ei olekaan: tabletti aukesi, sitten kävimme keskustelun ja tabletti sulkeutui. Minun ei tarvinnut edes koskea koko laitteeseen, ja pidin sitä pöydällä samassa paikassa koko ajan. Ja keskustelu on aina hyvä asia, se piristää!

Pitkänen pysähtyy miettimään, mitä toimintaterapia hänelle antaa.

– Kyllä se pitää koossa tätä arkea. Toimintaterapeutin pitää hallita laaja skaala asioita, jotta hän pystyy tukemaan minun toimintakykyäni. Olen tyytyväinen siihen palveluun. Kunhan vielä palattaisiin tapaamisiin ja pystyisi näkemään ryhmäläiset kasvokkain.

Kuva: Marikka Ombima
Kuvasta on poistettu kuvankäsittelyllä muut terapiaan osallistuneet.