Tutkimuksen Occupational therapy practices among unemployed people in Finland aiheena on toimintaterapeuttien työttömien parissa toteuttama työ ja sen kehittäminen. Tutkimukseen pääset tutustumaan täällä.
Tutkimuksen lähtökohdat
Tutkimuksen taustalla on työttömyyden moniulotteinen vaikutus yksilön toimintakykyyn, hyvinvointiin ja osallisuuteen. Pitkittynyt työttömyys ei ole pelkästään taloudellinen tai työmarkkinapoliittinen kysymys, vaan siihen liittyy arjen rakenteiden hajoamista, roolien muutoksia, sosiaalisen osallisuuden kaventumista sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden haasteita. Tästä huolimatta toimintaterapian roolia työttömien palveluissa on tutkittu sekä Suomessa että maailmalla suhteellisen vähän.
Rakenteellisen työttömyyden kasvu sekä Suomen sijoittuminen Euroopan unionin toiseksi korkeimman työttömyysasteen maaksi korostavat ajankohtaista tarvetta kehittää moniammatillisia ja toimintakykyä kokonaisvaltaisemmin tarkastelevia palveluja. Tämä tutkimus pyrki vastaamaan tähän tarpeeseen tutkimalla työttömien parissa toimivien toimintaterapeuttien työkäytänteitä sekä heidän ajatuksiaan siitä, miten työtä voitaisiin kehittää edelleen.
Työttömyys ilmiönä toimintaterapian näkökulmasta
Toimintaterapian keskiössä ovat ihmisen toiminta, osallisuus ja arjen merkitykselliset roolit. Työhön liittyvät monet keskeisimmistä aikuisuuden rooleista, kun taas pitkittyneen työttömyyden tiedetään heikentävän toiminnallista tasapainoa, arjen rytmiä ja kokemusta osallisuudesta. Aihe on tärkeä, koska toimintaterapeuteilla on teoreettinen ja käytännöllinen valmius tarkastella työttömyyttä kokonaisvaltaisesti – huomioiden yksilön voimavarat, ympäristötekijät ja yhteiskunnalliset rakenteet. Tutkimus tukee toimintaterapeuttien ammatillisen roolin vahvistamista ja laajentaa toimintaterapian kenttää perinteisestä kuntoutuksesta yhteiskunnallisempaan ja palvelurakenteita kehittävämpään suuntaan.
Mitä tutkittiin ja miten?
Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten toimintaterapeuttien työtä työttömien parissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenografisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluiden avulla. Haastateltavat työskentelivät vaihtelevasti somatiikan, psykiatrian ja työllisyyden sektoreilla, edustaen maantieteellisesti kolmea eri hyvinvointialuetta.
Tutkimus sijoittui kontekstiltaan suomalaiseen sosiaali-, terveys- ja työllisyysjärjestelmään, jossa vastuut jakautuvat useiden toimijoiden kesken. Työttömien palvelut rakentuvat terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja työllisyyttä koskien palveluiden rajapinnoille, joille on ominaista pirstaleisuus. Tämä luo sekä mahdollisuuksia moniammatilliseen yhteistyöhön mutta myös haasteita yhteistyön toteuttamiseen.
Työttömien kanssa työskentelevien toimintaterapeuttien työ ja sen kehittäminen
Tällä hetkellä toimintaterapeuttien työ työttömien parissa keskittyy pääasiassa arviointiin. Toimintaterapeutit tulevat yleensä mukaan palveluihin vasta myöhäisessä vaiheessa, ”kun kaikkea muuta on jo kokeiltu”, mikä viittaa siihen, että nykyisistä työttömille tarjottavista terveydenhuollon ja ammatillisen kuntoutuksen palveluista saattaa usein puuttua kokonaisvaltainen ja toiminnallinen näkökulma. Lisäksi huomionarviosta on, että toimintaterapeutin arviointiin ohjataan useimmiten tilanteissa, jossa sen avulla ei enää tavoitella työllistymistä vaan työkyvyttömyyseläkkeelle pääsemistä. Tulokset kuitenkin osoittavat, että toimintaterapeuteilla voi olla potentiaalia tukea työttömiä asiakkaita arvioinnin, valmennuksen ja verkostoyhteistyön keinoin myös kohti työelämää. Moniammatillinen yhteistyö on keskeinen osa työtä, mutta myös yhtäaikaisesti yksi sen haasteista. Työn sisältöön vaikuttavat myös rakenteelliset tekijät, eli resurssit, palvelurakenteet ja lainsäädäntö, jotka työttömien kanssa työskentelevän toimintaterapeutin on syytä tuntea.
Toimintaterapeutit näkevät tarpeen uudistaa tai muokata omia työtapojaan siirtymällä kliinisistä ympäristöistä enemmän työn kaltaisiin ympäristöihin tarjoamaan varhaisempaa tukea ja tekemään tiiviimpää moniammatillista yhteistyötä asiakkaiden tilanteen kokonaisvaltaisen huomioimisen mahdollistamiseksi. Ammatillisen osaamisen vahvistaminen on keskeistä, sillä toimintaterapeutin peruskoulutus ei välttämättä yksin riitä työttömien parissa työskentelyyn; tarvitaan lisäosaamista työkyvystä, työttömyyden ilmiöistä, verkostoyhteistyöstä, palvelujärjestelmästä ja yhteiskunnallisista muutoksista, jotta terapeutit voivat tunnistaa asiakkaiden tarpeet ja selkeyttää omaa rooliaan. Samalla toimintaterapian tunnettavuutta on lisättävä ja terapeuttien roolia vahvistettava ennaltaehkäisevänä asiantuntijana, Yksilötasolla muutoksen voi aloittaa omia työtapojaan tarkastelemalla ja niitä tarkoituksenmukaisemmaksi muokkaamalla.
Tulokset osoittavat, että toimintaterapeuteilla voi olla tärkeä rooli työttömille suunnatuissa palveluissa. Toimintakyvyn asiantuntijoina toimintaterapeutit voivat tuottaa tietoa yksilön toimintakykyyn liittyvistä vahvuuksista ja haasteista, mahdollistaen näin tarkoituksenmukaisen tuen ja palveluiden löytämistä. Tulevaisuuden visiona nousi esille toimintaterapeuttien rooli paitsi yksilön tukijana, myös rakenteellisena vaikuttajana, joka voi edistää työttömien toiminnallisia oikeuksia ja osallisuutta. Toimintaterapeuteilla ammattikuntana nähdään olevan mahdollisuus vaikuttaa työelämän rakenteisiin, osallistua päätöksentekoon ja palvelurakenteiden kehittämiseen, edistää työpaikkojen ja -tehtävien mukauttamista sekä tukea kohti yhdenvertaisempaa, inhimillisempää työelämää.
Tulokset johdattivat myös pohtimaan arviointia ja arviointimenetelmiä ableistisesta näkökulmasta, joka korostaa normaalia kyvykkyyttä eikä huomioi monimuotoisuutta tai yksilöllisiä vahvuuksia. Testeillä, havainnoilla ja mittareilla pyritään tuomaan toimintakykykuvauksiin ja lausuntoihin riittävää näyttöä, joka osaltaan vaikuttaa siihen kuka on oikeutettu etuuksiin tai kuntoutukseen. Näin toimintaterapeutin lausunnosta tulee myös omanlaisensa vallankäytön väline, halusi hän sitä tai ei.
Tutkimuksen hyöty käytännön työtä tekeville toimintaterapeuteille
Työttömien kanssa toimiville terapeuteille tutkimus voi tuoda uusia ideoita oman työn kehittämiseen, muokkaamiseen ja verkostojen hyödyntämiseen. Toivon lisäksi, että tulosten avulla toimintaterapeutit voivat vahvistaa ja selkeyttää rooliaan tuomalla esiin erityisosaamistaan ja perustella näin varhaisemman osallistumisensa työttömien palveluprosesseihin. Tämä mahdollistaisi sen, että asiakkaan tilanteeseen voidaan vaikuttaa jo ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Terapeuttien läsnäolo työpaikoilla, työn kaltaisissa ympäristöissä ja työttömiä tukevissa palveluissa auttaa tunnistamaan asiakkaan tarpeet ajoissa ja tukee ennaltaehkäisevää työskentelyä.
Tuloksia voidaan soveltaa myös arviointityön kehittämiseksi niin, että työttömien henkilöiden interventioihin sisällytetään asiakkaan osallisuutta, työkykyä ja työelämään kiinnittymistä tukevia elementtejä. Kaiken kaikkiaan tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että toimintaterapeutit voivat toimia keskeisinä toimijoina työttömien osallistumisen ja toimintakyvyn tukemisessa sekä auttaa heitä paremmin integroitumaan työelämään tai tarvittaessa sen ulkopuolelle.
Toimintaterapeuttien asiantuntemus arjen toiminnasta, toimintakyvystä ja osallisuudesta tarjoaa tärkeän mutta vielä alihyödynnetyn näkökulman työttömien palveluihin. Terapeutit voisivat vaikuttaa merkittävästi työttömien tilanteeseen, jos heidän osaamistaan hyödynnettäisiin nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ja tiiviissä moniammatillisessa yhteistyössä – ei vain arvioinnissa, vaan myös valmennuksessa, kuntoutuksessa ja palvelurakenteiden kehittämisessä.
Tanja Turtiainen, toimintaterapeutti, Msc (OT)
Lähde:
Turtiainen, T., Rosenberg, L., & Jansson, I. (2025). Occupational therapy practices among unemployed people in Finland. Scandinavian Journal of Occupational Therapy, 32(1). https://doi.org/10.1080/11038128.2025.2585856
Haluaisitko esitellä omaa tutkimustasi TOI on tutkittua -blogissa? Ota yhteyttä: eva.paakkanen@toimintaterapeuttiliitto.fi ja siiri.hiidenvuori@toimintaterapeuttiliitto.fi.
