Kela julkaisi tänään tilastotietoa kuntoutukseen osallistuvien alle 16-vuotiaiden määrän kasvusta vuosina 2017–2025. Kelan mukaan kasvu kohdistuu erityisesti toimintaterapiaan puheterapian ohella, ja 6–9-vuotiaat pojat erottuvat merkittävänä saajaryhmänä. Kelan mukaan kasvua selittävät erityisesti neurokehityksellisten oireyhtymien ja ADHD:n diagnoosien lisääntyneet määrät.
Suomessa on pitkään ollut vajetta toimintaterapeuteista, mikä on näkynyt palveluiden heikkona saatavuutena myös Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta koskien. Tilanne on kuitenkin viime vuosina korjautunut: Lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilötilaston mukaan vuonna 2025 laillistettuja toimintaterapeutteja oli 4789, kun vuonna 2017 vastaava luki oli 3467 (alle 65-vuotiaita). Yksi syy Kelan maksaman toimintaterapian lisääntymiseen on se, että tällä hetkellä vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen palvelutarpeeseen pystytään toimintaterapeuttimäärän kasvun myötä vastaamaan aiempaa paremmin.
Toimintaterapeuttiliiton mukaan laajempi ongelma on palvelutarpeen tunnistamisen oikea-aikaisuus. Jos palvelutarve tunnistettaisiin aikaisemmin, voisi vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tarve olla myöhäisemmässä ikävaiheessa vähäisempää.
– Kentältä tuleva viesti on, että tarve toimintaterapialle tunnistetaan entistä paremmin, mutta se tapahtuu edelleen liian myöhään. Toimintaterapian tarve tulisi tunnistaa nykyistä varhaisemmin, esimerkiksi neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa, sillä varhaisemmassa vaiheessa toteutettu lyhyempikin toimintaterapiajakso voisi olla vaikuttava ja tarve raskaammille palveluille vähenisi, TOIn puheenjohtaja Kirsi Wikman toteaa.
Kelassa parhaillaan käynnissä oleva Kuntoutus neurokirjon lasten ja nuorten arjessa –projekti pyrkii kehittämään palveluiden sujuvuutta hyvinvointialueiden ja kasvatuksen ja koulutuksen järjestäjien kanssa. Projektin tavoitteet ovat kannatettavia, mutta on syytä kiinnittää huomiota myös sotepalvelujärjestelmän sisällä tapahtuvaan yhteistyöhön ja oppilashuollon rooliin.
– Toimintaterapeuttien osaamista tulisi hyödyntää myös vahvemmin osana oppilashuoltoa, jotta muutoksia voidaan tehdä suoraan kouluarjessa ja -ympäristössä, Wikman huomauttaa.
On myös syytä tarkastella, osataanko sotepalvelujärjestelmässä laajasti tunnistaa toimintaterapian tarve ja ohjata asiakkaat toimintaterapian piiriin oikea-aikaisesti. Yhteistyötä hyvinvointialueilla esimerkiksi sosiaalihuollon, neuvolan, varhaiskasvatuksen ja kuntoutuspalveluiden välillä tulisi vahvistaa, jotta toimintaterapian oikea-aikaisuudella saataisiin hillittyä pitkäkestoisempien palveluiden tarvetta ja tuettua lasten osallistumista arkeen.
Lisätietoja:
Kirsi Wikman, puheenjohtaja
kirsi.wikman@toimintaterapeuttiliitto.fi, 0408253107
