Mikrofoni, kamera ja kuulokkeet kehiin ja menoksi!

Kehitysvammapoliklinikan toimintaterapeuttina työskentelevän Tiina Sillantauksen työ rysähti päivässä digiraiteille, kun poikkeusolot pakottivat muuttamaan työtapoja. Koko moniammatillinen tiimi oli heti etäkuntoutusjuonessa mukana.

Tiinan työnantaja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri pisti yhteydet ja laitteet pikana kuntoon ja antoi tarvittavan perusperehdytyksen.

– Otimme ennakkoluulottoman asenteen ja selvitimme, miten yhteydet toimivat. Minulla oli kaikki tarvittavat välineet eli kannettava kone, toimiva nettiyhteys ja VideoVisit-etäohjelmisto. Sitten vaan mikrofoni, kamera ja kuulokkeet kehiin ja menoksi, Tiina kuvailee.

Loppu onkin historiaa. Vuonna 1998 toimintaterapeutiksi valmistunut Tiina pistelee nyt menemään etäkuntoutusta kuin vanha tekijä – ja haaveilee, että seuraava oma koulutus voisi liittyä etäkuntoutukseen.

Toimintaterapeutin oma harkinta korostuu

Tiina korostaa, että etätyöskentelyssä korostuu terapeutin harkinta siitä, kenelle ja mihin etäyhteys soveltuu. Hänestä se sopii etenkin koti- ja mielenterveyskuntoutukseen, neurologiseen kuntoutukseen, aikuispuolelle ja lapsille.

– Kehitysvammapoliklinikalla etäyhteys käy hyvin arvioinnin osaksi, seurannan välineeksi sekä myös moniammatilliseen työskentelyyn ja ohjaukseen. Myös arjen vuoropuheluun se on hyvä väline. Sen sijaan esimerkiksi asiakkaiden arjen arviointi ei kaikilta osin onnistu etäyhteydellä. Jos hänellä on vaikkapa haastavaa käyttäytymistä tai aistiongelmia, lähikontaktissa terapeutti havainnoi ympäristötekijöiden vaikutusta ja asiakkaan reagointia. Etäyhteydellä nämä havainnot eivät välity.

Tiina vaikuttui siitä, miten hyvin hänen kehitysvammaiset asiakkaansa osaavat käyttää laitteita, vaikka osaa uusi tilanne onkin stressannut. Etäkuntoutuksessa tarvitaan ihminen avustamaan ja ohjaamaan vierelle.

– Iso plussa on se, että kuntoutus on pystynyt osalla jatkumaan poikkeusoloista huolimatta. Joitakin keskittymisongelmista kärsiviä lapsia etäyhteys on auttanut rauhoittumaan eri tavalla kuin lähikontakti. Eräs down-tyttö jopa oppi etäyhteyden avulla ja avustajan tuella laittamaan itse takin vetoketjun kiinni. Laite kannusti suoritukseen, johon hän ei lähikontaktissa jaksanut koskaan keskittyä.

Hyvä työkalu valikoiden käytettynä

Lähikuntoutus on karsiutunut Tiinan työstä kokonaan korona-aikana. Hänen päiväänsä saattaa kuulua videoyhteys nuoren kehitysvammaisen asiakkaan kanssa ja etävastaanotto yhdessä fysioterapeutin kanssa tai psykologin kanssa etäohjaus perhekotiin. Lisäksi ohjelmassa voi olla videoyhteys moniammatilliseen tiimiin. Viikossa laaditaan etäyhteydellä useampi kuntoutussuunnitelma.

Aikaa säästyy, kun pitkät ajomatkat laajalla toiminta-alueella jäävät pois. Toisaalta työn sisältöjen suunnittelu työllistää nyt entistä enemmän, sillä kaikki lähikontaktissa käytetyt aineistot eivät sellaisinaan sovellu etäkäyttöön.

– Kaikki on myös laitettava etukäteen valmiiksi välineistä alkaen, koska kontakti katkeaa, jos poistun ruudulta kesken kaiken hakemaan jotakin. Asiakkaan mielenkiintoa on pidettävä aktiivisesti yllä. On myös tärkeää, että etäasiakkaat ovat ennestään tuttuja. Uusia kontakteja en lähtisi etäyhteyden kautta luomaan.

Poikkeusajan jälkeen Tiina on valmis kokeilemaan etä- ja lähijaksojen yhdistämistä. Parhaimmillaan etäyhteys on hänen mielestään lähityöskentelyyn yhdistettynä, mutta se ei sovellu kaikille.

– Tekniikka on yksi työvälineistäni. Yhteyksien on oltava suojattuja ja ohjelmistojen riittävän helppokäyttöisiä ja sopivan monipuolisia. Minulla tämä työtapa säilyy jatkossakin. Ja avaahan etäkuntoutus terapiapalvelut myös niille, jotka asuvat syrjäseudulla. Se lisää maantieteellistä tasa-arvoa.