”Toimintaterapeuttien pitäisi osallistua rohkeammin yhteiskunnalliseen keskusteluun”

Julkaistu:

Eläkkeelle siirtyvä toimintaterapiakoulutuksen ja suomalaisen ammattikorkeakoulutuksen uranuurtaja Riitta Konkola jättää Metropolia Ammattikorkeakoulun rehtorin ja toimitusjohtajan tehtävät hyvillä mielin. Toimintaterapeutin kokemus auttoi häntä monin tavoin johtamistyössä, erityisesti muutosten ja ihmisten johtajana.

Juttu on julkaistu lyhyempänä versiona Toimintaterapeutti-printtilehdessä 3/2026.

”Olin 20 vuotta Suomen suurimman ammattikorkeakoulun Metropolian rehtori ja toimitusjohtaja. Se oli ratkaisukeskeistä työtä. Asioita piti pohtia monista eri näkökulmista ja kyetä viemään muutoksia läpi prosesseina. 

Toimintaterapeutin tausta auttoi rehtorin työssä valtavasti. Kokeilukulttuuri sekä voimavarojen ja vahvuuksien löytäminen ihmisistä ja organisaatioista auttoivat erityisesti silloin, kun Metropolia syntyi ja johdin valtavaa kampus- ja organisaatiouudistusta. Haastavaa aikaa oli myös valtionrahoituksen isot leikkaukset. Metropolian osalta ne tippuivat neljässä vuodessa yli 20 prosenttia. Se oli kriisijohtamisen korkeakoulu, jossa toimintaterapeutin ratkaisukeskeisyys oli iso voimavara. 

Toimintaterapeutit ovat systeemiajattelun ammattilaisia 

Systeeminen ajattelu on ollut koko urani kantava teema. Siihen on tottunut myös Metropolian johtoryhmä. Olen aina kannustanut pohtimaan, miten kokonaisuus muuttuu, jos sen jotain osaa muutetaan. Tätä ajattelutaitoa toivoisin myös poliitikoille. Heidän pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti, millaisia vaikutuksia esimerkiksi koulutukseen tai sote-järjestöihin tehtävillä leikkauksilla on.  

Havainnointi, seuranta ja tuloksista viestiminen ovat keskeisiä taitoja sekä toimintaterapeutin että johtajan työssä. 

Hyötyä on ollut myös siitä, että silloin kun itse opiskelin toimintaterapeutiksi – ja myöhemmin myös opetin alaa – koulutus oli hyvin kansainvälistä. Se perustui pääasiassa Yhdysvalloissa syntyneille teoreettisille viitekehyksille, joissa ihmisen toimintakykyä katsotaan kokonaisvaltaisesti ja systeemisesti.  

Toimintaterapia on ala, jota todella tarvitaan tulevaisuudessa. Yhteiskunnalliset haasteet, kuten nuorten pahoinvointi, maahanmuutto, ikääntyminen ja ilmastonmuutos, vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten vanhukset pystyvät asumaan kotona tai miten ulkomaalaistaustaiset integroituvat yhteiskuntaan. Toimintaterapeuttien vahvuus on kokeilukulttuuri. Etukäteen ei voi tietää, mikä menetelmä asiakkaalle toimii, vaan ratkaisua etsitään kokeilemalla. Toimintaterapeutit ovat ammattilaisia löytämään asiakkaiden omat vahvuudet ja voimavarat.  

Ammatti, jossa ihmistä katsotaan yhtä laajasti kokonaisuutena ja osallistetaan yhtä paljon löytämään oma toimijuus, on harvinaisuus. 

Toimintaterapian tunnettuuden puute vaivaa yhä 

Kun aloitin toimintaterapeuttina 1980-luvulla Myyrmäen terveysasemalla, ei alaa juurikaan tunnettu Suomessa. Vaikka tunnustusta ja tunnettuutta on matkan varrella tullut, olen aina joutunut perustelemaan eri tahoille, miten asiakas ja yhteiskunta hyötyvät toimintaterapiasta.  

Esimerkiksi Myyrmäkeen saatiin lisää virkoja, kun osoitin helpolla laskukaavalla, että toimintaterapeutin palkkaaminen tulee halvemmaksi kuin potilaan lähettäminen kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Näin toimintaterapian tunnettuus Vantaalla kasvoi. 

Toimintarapian tunnettuus on kasvanut Suomessa 40 vuodessa, mutta edelleen julkisuudessa on liian vähän esillä toimintaterapian vaikuttavuus.  Siitä viestiminen olisi hirveän tärkeää. Vaikuttavuus pitää pystyä osoittamaan ja perustelemaan, kerta toisensa jälkeen. Aseman eteen tulee tehdä jatkuvasti työtä. 

Toimintaterapeuttien pitäisi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun nykyistä rohkeammin ja aktiivisemmin. Heidän pitäisi kirjoittaa enemmän mielipidekirjoituksia, sosiaalisen median sisältöjä, tehdä ylipäätään aktiivisempaa viestintää. Pitää ääntä itsestään. Myös koulutuksessa pitäisi antaa enemmän eväitä vaikuttamistyöhön, jotta toimintaterapeuteilta löytyisi rohkeutta ja keinoja tuoda uusia toimintatapoja, kokeilukulttuuria ja kehitysmyönteisyyttä niihin organisaatioihin, joissa he työskentelevät. 

Jään eläkkeelle hyvillä mielin, vaikka olo onkin vähän haikea. Olen saanut olla niin monessa mukana. Toisaalta en ajattele, että jotain olisi vielä pitänyt tehdä. On helpompi lähteä, kun on tietoinen siitä, että moni asia on tosi hyvin. On luottavainen ja levollinen olo. 

Tällainen tästä nyt tuli.” 

Kuka? Riitta Konkola 

Asuinpaikka? Helsinki 

Koulutus? Erikoistoimintaterapeutti, kasvatustieteiden lisensiaatti 

Ura? Jäi eläkkeelle Metropolia Ammattikorkeakoulun rehtorin ja toimitusjohtajan tehtävästä 1.9.2026. Sitä ennen toimintaterapeutti Myyrmäen terveysasemalla ja HYKS:n neurologian kuntoutuspoliklinikalla, toimintaterapian opettaja Helsingin sairaanhoito-opistossa, lehtori, yliopettaja, pedagoginen vararehtori ja rehtori Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa. Työskennellyt myös tutkijana Helsingin yliopistossa. 

Erityistä: Toimintaterapeuttiliiton puheenjohtaja vuosina 1996–1998. Sai Vuoden Toimintaterapeutti -tunnustuksen 1993. Harrastaa ulkoilua, käsitöitä ja lukemista. 

Teksti: Miia Savaspuro / Wise Words
Kuvat: Pinja’s Photography