Kuvassa vasemmalta oikealle: Pirjo Repo (yläpuolella), Erika Asklöf (alapuolella), Kaisa Koivisto, Lotta-Liina Kuusisto & Niina Ollikainen
Toimintaterapeutin rooli osana varhaiskasvatuskokonaisuutta on vielä kovin tuore ja tekijöitä on Suomessa suhteellisen vähän tarpeeseen nähden. Varhaiskasvatuksessa toimivat toimintaterapeutit työskentelevät vahvalla motivaatiolla alaa kohtaan. Tuore työnkuva vaatii aktiivista kehittämishalukkuutta ja valmiutta mukautua työn tuomiin muutoksiin.
Tuoreesta työnkuvasta huolimatta Varsinais-Suomen alueelle on sijoittunut suhteellisen runsas määrä varhaiskasvatuksen toimintaterapeutteja niin kunnalliselle kuin yksityisellekin puolelle. Vaikka tehtävänimikkeenä toimiva “varhaiskasvatuksen toimintaterapeutti” onkin sama, itse tehtävänkuvaus vaihtelee yhteisön sisällä laajasti. Erilaisiin työnkuviin kuuluu muun muassa ryhmässä työskenteleviä toimintaterapeutteja, kiertäviä ja konsultoivia toimintaterapeutteja sekä tukitiimeissä toimivia toimintaterapeutteja.
Varhaiskasvatuksen toimintaterapeutit toimivat työssään usein yksin, tai ilman saman alan työparia, minkä vuoksi kaikki kollegiaalinen tuki on merkityksellistä. Terapeutit pyrkivät aktiiviseen yhteistyöhön muun muassa säännöllisten etätapaamisten välityksellä, joissa he pääsevät vaihtamaan tietoa ja ideoita kentältä.
Toukokuussa järjestetyssä varhaiskasvatuksen toimintaterapeuttien kehittämispäivässä nämä alan ammattilaiset jakoivat keskenään työnsä onnistumisia, haasteita ja työkaluja. Ajatus kehittämispäivän järjestämisestä syntyi etätapaamisten aikana. Kehittämispäivän tavoitteena oli jakaa osaamista sekä luoda yhteistä käsitystä varhaiskasvatuksen toimintaterapian merkityksestä ja tulevaisuuden tarpeista.
Varhaiskasvatuksen toimintaterapia
Varsinais-Suomen alueen varhaiskasvatuksen toimintaterapeuttien työn ytimessä toimii varhaiskasvatuskentän yksiköiden ja ryhmien sekä toisinaan myös huoltajien tukeminen. Tarkoituksena on tuoda varhaiskasvatusympäristöön toimintaterapian teoriaan perustuvaa tietotaitoa, jolla sujuvoittaa lasten arkea. Terapeuttien työn keskiössä on muun muassa ennaltaehkäisevä työote, perustaitojen äärelle pysähtyminen pienestä pitäen sekä “vähemmän on enemmän” -ajattelumalli. Lasten arjen haasteisiin vastaaminen tapahtuu parhaiten heidän omassa ympäristössään, omien aikuisten ja omien tuttujen välineiden parissa. Lasten kasvu- ja oppimisympäristön, henkilöstön ammattitaidon sekä lapsituntemuksen yhdistäminen terapeuttien tuomiin konkreettisiin työkaluihin tuo lapsille uusia mahdollisuuksia kehittyä omassa ympäristössään. Vaikuttavana tekijänä yhteistyössä on myös varhaiskasvatuksen johtajat ja esihenkilöt, jotka toimivat resurssien ja tuen mahdollistajina. Varhaiskasvatuksen toimintaterapeuttien työ onkin tästä syystä hyvin moniammatillista, kattaen varhaiskasvatushenkilöstön, erilaiset verkostot ja toisinaan myös yhteistyön hyvinvointialueen toimintaterapeuttien kanssa.
Mitä toimintaterapeutti tuo varhaiskasvatukseen?
Varhaiskasvatuksen toimintaterapeuttien työn tavoitteena on edistää lasten toiminnan sujuvuutta ja helpottaa ryhmien perusarkea. Terapeutit pystyvät tuomaan henkilöstön käyttöön laajaa tietotaitoa eri osa-alueista, kuten normaalikehityksestä, aisteista, motoriikasta, tunnetaidoista ja neurokirjosta.
Koska kyseiset toimintaterapeutit työskentelevät varhaiskasvatuksen ytimessä, pystyvät he tarjoamaan ryhmille realistisia, konkreettisia ja kohdennettuja tukimenetelmiä juuri ryhmien päivittäisiin haasteisiin. Esimerkiksi haastavissa kasvatustilanteissa voidaan tarkastella oppimisympäristön kuormitustekijöitä tai motorisesti levottomien lasten kanssa voidaan pohtia keinoja kehonhallinnan vahvistamiseen. Tukimenetelmien juurruttaminen arkeen tapahtuu parhaiten mallintamisen sekä aikuisia ja lapsia osallistavan tekemisen kautta. Taitoja vahvistavat ja tukevat muun muassa erilaiset pienryhmätoiminnat, leikit, motoriikkaradat ja ryhmätasoisen struktuurin vahvistaminen.
Varhaiskasvatuksen toimintaterapeutit ovat henkilöstön tukena muokkaamassa oppimisympäristöistä aistiystävällisempiä tai lasten toiminnanohjausta tukevia. Tämä voi tapahtua esimerkiksi ympäristöä selkeyttämällä, kuvatukea vahvistamalla tai toimintaa muokkaamalla. Myös muun muassa lasten työskentelyasentoihin kiinnitetään tarkennettua huomiota. Toimintaterapeuttien tarjoaman tietotaidon pohjalta voidaan myös tehdä näkyväksi perusteltua tarvetta aistivälineille tai terapiakeinuille. Terapeutit voivat mallintaa ja opettaa henkilöstölle sekä lapsille välineiden käyttöä.
Kehittämispäivään osallistuneet varhaiskasvatuksen toimintaterapeutit jakoivat omia kokemuksiaan tehdystä työstä. Tällä hetkellä varhaiskasvatusryhmien parissa on panostettu muun muassa leikkitaitojen ja tunnetaitojen harjoitteluun yksilö- ja ryhmätasolla, ennakoinnin ja arjen struktuurin vahvistamiseen, motoristen taitojen edistämiseen sekä ymmärryksen ja tietoisuuden lisäämiseen. Lisäksi terapeutit kouluttavat henkilöstöä eri teemoista, kuten toiminnanohjauksesta ja aikuisen johdonmukaisesta toiminnasta. Henkilöstö sekä huoltajat saavat terapeuteilta käyttöön myös erilaisia materiaaleja.
Ryhmien kanssa työskennellessä terapeutit haluavat korostaa aikuisten omien toimintatapojen merkitystä lasten arjessa. Yleisiä haasteita ryhmissä ovat käytösongelmat, aistihaasteet, levottomuus ja toiminnanohjauksen ongelmat. Aikuisten aktiivinen läsnäolo, ennakoivat toimintamallit ja kannustava ilmapiiri voivat kantaa monta lasta pitkälle. Tästä syystä varhaiskasvatuksen toimintaterapeutit korostavatkin “huomaa hyvä” -ajattelua ja positiivisen palautteen toimintamallia niin lasten kuin aikuistenkin parissa.
Mitä varhaiskasvatuksen toimintaterapia voisi olla tulevaisuudessa?
Tarve varhaiskasvatuksen toimintaterapeuteille on jo selkeästi tunnistettavissa. Työnkuva on nykyään tutumpi, ja työmallia osataan hyödyntää laajemmin kuin ennen. Tietoisuuden lisääntymisen myötä motivaatio lasten tuen vahvistamiseen ja monialaiseen yhteistyöhön on lisääntynyt. Tuen tarpeet ryhmissä ovat huomattavia, konsultaatiopyyntöjen määrä on noussut vuosien varrella suunnattomasti ja lasten haasteet kasvavat. Kaikki tukea tarvitsevat lapset eivät myöskään tällä hetkellä pääse esimerkiksi yksilöterapian (lääkinnällisen kuntoutuksen) piiriin. Toiveena olisi, että varhaiskasvatuksen toimintaterapian kautta yksilökuntoutukselle ei jatkossa välttämättä olisi yhtä huutavaa tarvetta ja pitkää jonoa, kun terapeuttien tuoma ennaltaehkäisevä tuki olisi automaattisesti osa lasten arkea.
Kehittämispäivässä pohdittiin toimintaterapeuttien tulevaisuuden mahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa. Vielä toistaiseksi terapeuttien juurruttaminen vakituiseksi osaksi varhaiskasvatusryhmiä ei ole ollut mahdollista, mutta toive isommasta roolista jatkossa on suuri. Esimerkkejä työn jatkokehittämisestä voisi olla toimintaterapeuttien ja erityisopettajien yhteistyön vahvistaminen, ennaltaehkäisevien toiminnallisten ryhmien perustaminen yksiköissä sekä varhaiskasvatusympäristöjen aktiivisempi muokkaaminen toimintaa paremmin tukevaksi.
Näkyvyyden lisääminen on kuitenkin edelleen tärkein tavoite ja tämä toteutuukin parhaiten lisäämällä toimintaterapeutteja varhaiskasvatukseen ympäri Suomen eri kuntia. Suurin osa nykyisistä työtehtävistä on saanut alkunsa hankkeiden kautta sekä opiskelijoiden tai jo valmistuneiden toimintaterapeuttien innostuksesta. Ole siis itse aktiivinen ja motivoitunut!
Kirjoittajat
Lotta-Liina Kuusisto, Helppi-tiimi, Turun kunnallinen varhaiskasvatus
Pirjo Repo, Kaarinan varhaiskasvatus
Erika Asklöf, (blogin kirjoituksen aikaan) Liedon varhaiskasvatus
Niina Ollikainen, Sateenkaari Koto
Kaisa Koivisto, Sateenkaari Koto
