Toimintaterapia on kuntoutusta, joka perustuu toiminnan terapeuttiseen käyttöön sekä toimintaterapeutin ja asiakkaan väliseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen. Toimintaterapian tavoitteena on asiakkaan itsenäisyys toiminnassa ja elämänhallinnassa. 

Joskus arkinen toiminta vaatii ihmiseltä enemmän, mihin hän sairastumisen, vammautumisen tai elämäntilanteen muutoksen vuoksi pystyy. Toimintaterapian perustana on näkemys ihmisen mahdollisuudesta vaikuttaa tulevaisuuteensa, terveyteensä ja hyvinvointiinsa tekemisensä ja omien valintojensa kautta.

Toimintaterapiasta hyötyvät ihmiset, joilla on vaikeuksia selviytyä päivittäisestä elämästä. Toimintaterapia rohkaisee olemaan oman elämän aktiivinen toimija. Tavoitteena on yhdessä asiakkaiden kanssa löytää ratkaisuja arkielämän haasteisiin. Mm. syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, vajaakuntoiset työikäiset ja ikääntyvät henkilöt hyötyvät toimintaterapeutin yksilöllisestä toimintamahdollisuuksien arvioinnista ja terapiasta.

Toimintaterapiassa kehitetään niitä valmiuksia ja taitoja, joita ihminen tarvitsee arkielämässään. Toimintaterapian keinoja asiakkaan toimintamahdollisuuksien parantamiseksi voivat olla esimerkiksi asunnon muutostöiden suunnittelu, apuvälinetarpeen arviointi,  psykososiaalisten taitojen harjoittelu tai arjen toimintojen harjoittelu.

Väestörakenteen muuttuessa tarvitaan joustavia sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita sekä taitoa löytää asiakkaalle yksilöllisiä ratkaisuja yhä monimutkaisemmassa yhteiskunnassa. Toimintaterapia voi toteutua yksilöllisenä tai ryhmämuotoisena palveluna. Toimintaterapeutti voi myös ohjata asiakkaan lähiympäristöä (perhettä, avustajia, hoitajia) asiakkaan arjen omatoimisuuden tukemiseen.

Toimintaterapeutit työllistyvät hyvin niin julkiselle kuin yksityisellekin sektorille. Järjestöt rekrytoivat toimintaterapeutteja yhä enemmän.